Epäonnen Tahdon

Elämä on merkitys ja aika mikä täytyy jakaa toisen kanssa kun oikean löytää.Minun elämääni tuli ihminen ja toi valtavan valon , onnen  ja rakkauden.Tiesin että se olit sinä jota tulisin viimeiset vuoteni rakastamaan enkä ketään muuta.Otin ison riskin kun aikani silloin mietin ja päätin kosia sinua.Olivathan tunteeni selkeät siitä ei ollut epäillystäkään.Sanoin silloin sinulle ...Jos nyt laitat tämän sormuksen sormeesi viemme tämän loppuunasti ja sinä laitoit!Aika on kulunut eikä muuta ole tapahtunut kuin turhia lupauksia.En kyllä itse ajatellut sitoutua siinä vaiheessa kun keinutuolin jalat rupeavat narisemaan allamme ,vaan siinä vaiheessa ajattelin  olla sinun vierelläsi kiikkua ja selata onnellisena hääkuvia ja jos meille vielä onni olisi suonut niin lapsemme kuvia.Se että olet siirtynyt miettimis linjalle saa minut epävarmaksi.Juu olet sanonut että menet,mutta ensiksi tämä syy et luota minuun jos jätän,seuraavaksi olet miettinyt onko varaa.Tällaisia ei mietitä jos tunteet ovat vahvat toista kohtaan ja oikeasti haluaisi itse avioliittoon.Päivät,viikot ja kuukaudet ovat tehnyt minut epävarmaksi.Olenko yksin tunteideni kanssa tässä suhteessa?Onko vain minun rakkauteni aitoa?Päivittäin jostain tulee muistutusta tv:stä tai muitten suusta häistä,kosinnasta yms.Pääni on tuskasta muruina ja sydän kiukusta,surusta tukehtuneena.Miksi?miksi ihmeesä sun piti tehdä mulle näin?olisitpa vaan torjunut mut jo silloin tai miksi ihmeessä meninkään kosimaan.En tiedä milloin on ollut näin paha olla kuin nyt on ?kuinka elämä voikaan riepotella kokoajan?Se että tekisi mieli ravistella sua ja sanoa miksi teit näin,miksi leikit mun tunteilla kun tiesit että se oli mulle iso ja tärkeä asia.Luulen  sinun tunteesi vaipuneen jotain jätät sanomatta tai et sano mitä sinä halauat,mutta on väärin hyväksyä toisen ehdotuksia ilman että haluaa niitä myös itse se loukkaa toista ja pahasti ilman seurauksia.Yksin ollessani mietin mitä olen sinulle.Olenko parsakaali jota et koskaan pistäisi suuhusi?Vai olenko sulle se oikea joka saa sullakin kipinän sydämmeen niinkuin mulla on tuntunut. Käsitykseni asiasta ja koko tulevasta elämästä on muuttunut hienoksi hiekaksi käsissäni jota yritän pidellä jotta se ei vaan livistäisi pois elättäen vielä toiveita että kaikki vielä muuttuisi paremmaksi.