Sydämmen tuskaa

Nyt tuntuu että tämä karuton hiljaisuus jatkuu täällä pitkään.Mieleni on sekaisin enkä tiedä mitä pitäsi tehdä?Riittäkö suhteessa pelkkä rakkaus pitämään parin yhdessä?vaikka rakkaus on vahva side kestääkö sielu sen yksinäisyyden ja onko siinä mitään järkeä jos kuitenkin elämä lyö matalaksi vähänväliä?Nyt herää itselläni kysymys onko hänellä sydämmessään paikkaa ja tilaa minulle?vai viekö työ ne vähäisetkin ajat mihin olen suunnitellut jotain pois meidät toistemme luota.Miksi vähänväliä vastoinkäymisiä?onko tämä merkki että emme kuulukkaan yhteen?niin paljon kysymyksiä,mutta ei vastauksia.Vaikka kuinka yritän miettiä vastauksia en saa itsestäni muuta irti kuin kyyneleet silmiin.Päässäni pyörii kokoajan oliko tämä tässä johtaako tämä meidät erilleen ja se pelottaa minua todella paljon.Se että olisin yksin...no siis periaatteessa olenhan yksin melkein kokoajan,mutta niin että tietäisin et olisi lähellä enää koskaan...saa karvani nousemaan pystyyn.Pystyisinkö herämään  aamulla ylös niin että sinun kasvosi ei olisi edes välillä käteni ulottuvilla kun silmäni avaan?Elämäni on jotenkin turhaa.Tuntuu kuin minulta haluttaisiin viedä kaikki onni pois,kuin kostoksi jostain mitä en ole tehnyt.Onko meidän yhteisen elämän suunnitelmat kaiverrettu kiveen niin että ne ei koskaan toteudu.Oliko ne minun onnellisen elämän haaveita,mitkä jäävät vain muistoiksi sydämmeeni.Elämäni rakkaus,lapsi kanssasi ja ne ihanat haaveet siitä että olisin saanut valkoisissa kävellä luoksesi ja sanoa sen yhden sanan TAHDON,tuntuu kuin paha tuuli olisi yhtäkkiä vienyt kaiken pois ja jättänyt minulle vain rikkoutuneen sydämmen jäljelle.