Luottamuuden rajoilla

Kuinka luottamus saada haettua takaisin kun ihmisen mieli on petetty?Se tuska mikä jää arpena ihmiseen kun sitä on petetty on mahdoton saada pois.Mieli tekisi uskoa ja sitten kaikki kääntyykin ihan päin vastoin kun tulee pienikin vastoinkäyminen.Asioita joita olen joutunut kokemaan elämäni aikana on vaikea siirtää sivuun ja yrittää taas luottaa toiseen ihmiseen.Tietoisesti tiedän että et ole sama ihminen kuin aikaisempi kumppanini on ollut,olet aivan ihana persoona eikä sinua voi missään nimessä verrata  siihen.Kuitenkin kun joku ei mene niinkuin pitäisi pelkään että taasko minua petetään?olenko oikeasti näin helppo ihminen jotta minua voi aina mennentullen höynäyttää?eikö minua kukaan oikeasti voi rakastaa sydämmensä pohjasta?olenko oikeasti niin päällepäin helposti nöyryytettävä ihminen?olenko ruma ettei kukaan minuun voisi edes rakastua oikeasti?onko  nämä kysymykset vain sentakia olemassa koska itse tunnen palavaa rakkautta sinua kohtaan ja elän kokoajan pelossa viekö joku pois sen minulta?sinä kyllästyt ja rakkautesi sammuu minuun?löydät jonkun toisen tai haluaisit löytää jonkun paremman?ajatuskin siitä että menettäisin sinut menetän myös koko elämäni.Vaikka tiedän että jokaisella on oikeus onneen niin myös sinulla ja jos sinä et ole onnellinen minun kanssani täytyy minun antaa sinun mennä.Minä tiedän että sinä elet minun onneni ja jos sinä menet saat mukaasi myös minun elämäni.En tiedä miten käsittelisin tämän sanan LUOTTAMUS.Sehän on kuitenkin toiseksi tärkein sana rakkauden jälkeen.Miksi en luota siihen mitä sanot.Jotenkin ne tuntuvat mahdottomilta ja aina kerrot jonkun uuden sepityksen.Onko ne totta vai ei?sitä tuskin kukaan tietää.Joo tiedän myös itse että olen myös mustasukkainen mikä ei ole hyväksi,mutta tiedän myös sen että en ole koskaan käyttäynyt näin ja tiedän myös tähän vastauksenkin mikä taitaa olla ainut mihin osaan vastata.Rakkaus.Se salakavala tulinen roihu mun sisällä kun ajattelenkin suo.Se saa mun sydämmeni lyömään ja perhoset lentelee vatsassa kun sut taas tapaan.Se saa mun hengityksen kulkeemaan raskaammin kun sydänlyö kun odotan että soitat.Miksi,miksi ihmeesä kun mä vihdoin löysin mun kokoelämän onnen niin tulee kokoajan jotain mikä pilkkoo tätä suhdetta palapalalta.Enkä mä halua suo satuttaa,enkä myöskään haluaisi että sä satuttaisit muo.Vai onko niin että kaikki nää vastoinkäymiset on merkki siitä että me oikeesti rakastetaan toisiamme ja siksi tunteet koettelevat meitä kuin myös elämäkin on sitä tehnyt.Nää on taas kysymyksiä mihin en löydä vastauksia.Voinhan ainakin tänne kirjoittaa kun lupasin että en sinua sillä häiritse kokoajan  Rakastan sinua niin paljon,että se sattuu ja itkettää kaikkien ikävien asioitten jälkeen.

Sydämmen tuskaa

Nyt tuntuu että tämä karuton hiljaisuus jatkuu täällä pitkään.Mieleni on sekaisin enkä tiedä mitä pitäsi tehdä?Riittäkö suhteessa pelkkä rakkaus pitämään parin yhdessä?vaikka rakkaus on vahva side kestääkö sielu sen yksinäisyyden ja onko siinä mitään järkeä jos kuitenkin elämä lyö matalaksi vähänväliä?Nyt herää itselläni kysymys onko hänellä sydämmessään paikkaa ja tilaa minulle?vai viekö työ ne vähäisetkin ajat mihin olen suunnitellut jotain pois meidät toistemme luota.Miksi vähänväliä vastoinkäymisiä?onko tämä merkki että emme kuulukkaan yhteen?niin paljon kysymyksiä,mutta ei vastauksia.Vaikka kuinka yritän miettiä vastauksia en saa itsestäni muuta irti kuin kyyneleet silmiin.Päässäni pyörii kokoajan oliko tämä tässä johtaako tämä meidät erilleen ja se pelottaa minua todella paljon.Se että olisin yksin...no siis periaatteessa olenhan yksin melkein kokoajan,mutta niin että tietäisin et olisi lähellä enää koskaan...saa karvani nousemaan pystyyn.Pystyisinkö herämään  aamulla ylös niin että sinun kasvosi ei olisi edes välillä käteni ulottuvilla kun silmäni avaan?Elämäni on jotenkin turhaa.Tuntuu kuin minulta haluttaisiin viedä kaikki onni pois,kuin kostoksi jostain mitä en ole tehnyt.Onko meidän yhteisen elämän suunnitelmat kaiverrettu kiveen niin että ne ei koskaan toteudu.Oliko ne minun onnellisen elämän haaveita,mitkä jäävät vain muistoiksi sydämmeeni.Elämäni rakkaus,lapsi kanssasi ja ne ihanat haaveet siitä että olisin saanut valkoisissa kävellä luoksesi ja sanoa sen yhden sanan TAHDON,tuntuu kuin paha tuuli olisi yhtäkkiä vienyt kaiken pois ja jättänyt minulle vain rikkoutuneen sydämmen jäljelle.