Epäonnesta Onneen

Kaikki tuntui vihdoin jotenkin helpolta kun vihoviimein sain sanottua,että tahdon irti tästä suhteesta.Monien vuosien jälkeen vihdoin omaelämäni koittaa ja saisin tehdä mitä halusin pelkäämättä mitä siitä seuraisi.Itselleni sanoin,että en seurustelisi enää,enkä tekisi enää lapsia olihan minulla jo yksi täysi ikäinen lapsi entisestä liitostani ja se saisi riittää.Nyt antaisin vain aikaa itselleni. Siinä sinä sitten seisoit suoraan edessäni hymyillen ja tiesin heti että olin täysin myytyä naista.Kaikki lähti meidän yhteisestä kahvista minkä tietysti olin uskaltautunut pyytämään sinun tulla juomaan kanssani.Siinä kun juteltiin huomasin,että meillä oli paljon yhteistä.                                                      Viikot vierivät ja tapailimme aina sinun vapailla toisiamme.Nyt tajusin,että olin löytänyt elämäni rakkauden.Tähän mieheen satsaisin kaikkeni ja tekisin kaikkeni,jotta en menettäisi sitä.                       Pitkän pohdinnan jälkeen luovuin kaikesta vanhasta elämästäni ja muutin luoksesi asumaan.Elämääni tuli aivan uusi alku kun päätimme ruveta yhteistä lasta yrittämään.Minä joka olin aina sanonut,että en lapsia tekisi oli muuttunut aivan päinvastaiseksi.Puolenvuoden  jälkeen yrityksemme palkittiin ja olin raskaana.Se tunne oli aivan mahtava.Sinä ja minä sohvalla tunnusteltaisiin masua milloin ensi liikket tuntuivat...kaatuikiin ensimmäiseen ultraan missä olin saanut keskenmenon.Tuskan määrä oli mitä kauhein.Miksi meille kävi näin?miksi en ollut onnistunut?heräsi paljon kysymyksiä ilman vastauksia.Sitten normaalit toimenpiteet.Kotityhjennys mikä ei onnistunut ja sain odotella normaalia elämää puolivuotta kunnes todetaan,että on pakko tehdä kaavinta.Tuska jatkui kaiken tämän jälkeeenkin vielä.Päättymätön vuoto mitä jatkui kuusi viikkoa.Olin väsynyt,veriarvoni oli päin honkia,tuntui että en jaksanut enään eikö loppua näy.                                                                               Vihdoin elämä sitten taas kirkastui ja  kaiken jälkeen saatiin taas yrittää,mikä toikin tulosta heti.Onnellinen niin onnellinen josko nyt saataisiin ne pienet varpaat meillekkin.Tiesin,että se olisi myös sinulle tärkeää ,koska sinulla ei ollut vielä omia lapsia.                                                                   Kipu pieni kipu pikkuhiljaa tuntui alavatsassa päivittäin joka välillä oli todella tuskallista.Tiesin että nyt ei ollut kaikki hyvin.Soitto neuvolaan ja sieltä ultraan missä todetaan ei mitään,tyhjä,ei ketään paikalla.Elämä puristettin pois minulta kuin väärin kirjoitettu paperi.Miksi minä?miksi kun löysin jo elämäni rakkauden voitaisi olla onnellisia rakentaa perhe...kaikki tämä vietiin minulta yhdessä pienessä hetkessä pois.Pyysin päästä suoraan kaavintaan koska aikaisempi kotityhjennys oli epäonnistunut.Kävin yhtä tunnekuohua läpi tämän jälkeen.Syytin itseäni kaikesta vaikka tiesinhän että aloin olla riskisynnyttäjä kun  lähestyin neljääkymmentä vuotta,mutta olihan niin moni saanut vanhempana kuin minä.Odotin jotenkin sinulta parempaa tukea vai olinko vain liian vaativa.Sinä töissä,minä kotona yksin näiden asioiden kanssa tuntui vetävän minut maanrakoon.Olihan minulla tietysti koira mikä oltiin hankittua hieman iloa meille tuomaan ei sekään tuntunut nyt auttavan.Tuntui että elämäni oli nyt loppu en jaksaisi.Ajatukseni kuitenkin sinussa ja sinun kainalossa sai minut ajattelemaan taas positiivisemmin.Kuinka rakastinkaan sinua ja kuinka elämä ilman sinua olisi tyhjää.Olit kaikkeni millään muulla ei olisi väliä ja ehkä kolmaskerta todensanoo.Oli kuin isku vyönalle kun kahdenviikon jälkeen operaatiosta lääkäri soittaa että testitulokset on tullut mitä otettiin.Minulla olikin Rypäleraskaus.Aika harvinainen sairaus suomessa.Jouduin hcg tarkailuun ensiksi kerran viikossa ja jos laskee hyvin sitten harvemmin.Lasta ei saisi yrittää ainakaan puoleen vuoteen.Olisin niin halunnut huutaa täysillä,mutta vaikenin vain tuskaiseen itkuun.Taas päässä kysymykset miksi minä?mitä olen tehnyt jotta mun pitää kärsiä?Siinä sitten kyynelehdimme molemmat,koska olihan meille tärkeää päästä yrittämään kun todellakin tuo ikäkin oli tulossa vastaan.Kuinka niin halusin sitä lasta, meidän lasta.Siitä oli muodostunut minulle iso asia kun olin niin halunnut tuoda sinun elämääsi jotain hyvää,mutta ei epäonnistuin kaikessa.Kirjoitin sinulle kirjeen missä kerroin että minun osaltani kaikki olisi ohi.Tämä tuskan määrä olisi liikaa.Rakkauden määrä  sinua kohtaan vei kuitenkin voiton taas enkä voinut luopua noista kasvoista ja siitä hellyydestä mitä sinulta sain kun yhdessä istuimme sohvalla kaulakkain.Olen edelleen tässä samalla sohvalla odottaen että onko meitä täällä sohvalla kaksi vaiko kolme.Muuten toivon  meidän kahden rakkaus ja hellyys pysyy niin suurena että istumme ainakin kahden tässä sohvalla vanhaksi asti.