Happy

Kuin usvainen harso siirtyi synkkyys ja antoi auringon paistaa.Sinä joka olit tehnyt elämästäni todentuista muuttui nyt onnelliseksi yhteiselämäksi.Nyt sinun kanssa naimisissa antaa minulle uuden mahdollisuuden uskoa ja toivoa että meitä on vain me kaksi.Ajatukseni palailee kuitenkin siihen päivään milloin kaikki tämä tapahtui.10.6 tulee tästä eteenpäin olemaan onnen päiväni.
         Se kuinka tunsin olevani heikko,voimaton ja jännityksestä sekaisin saa minut palaamaan sakastin huoneeseen kertaamaan sitä päivää mikä sai minut onnelliseksi.Hetken odotuksen jälkeen huomasin jo seisovani kirkon ovien takana odottaen että näkisin sinut vihdoin pukeutuneena parhaimpiisi ja odottavan minua.Viulun kielistä kajahti All of me  ja kirkon ovet aukesivat.Jalkani olivat voimattomat ja tärisivät jännityksestä ,mitkä olisivat sinun reaktiosi minusta.Voi kuinka komea olit muuta en itse ajatellut ottaessani ensi askeleet kirkon käytävälle.Minun olisi päästävä luoksesi koska kaipasin niitä kasvoja jotka tiesin herkkyydestä työntävän kyyneleet silmiisi.Mikään ääni ei enään kulkeutunut sisääni vain katseeni sinuun oli saanut minut otteeseeni ja sulkenut kaiken muun pois mielestä.Siinä sinä seisoit silmän kyynelten peittämänä ja tarjoten kättäsi jatkokävelyä varten joka sai minutkin kyynelten valtaan.Siinä me sitten seisoimme  papin edessä todistamassa sitä kuinka paljon rakastimme toisiamme ja kuinka lupaudumme elämäään elämämme loppuun asti toistemme kanssa.Tämän ihanasti huumorilla ja rakkaudella meistä kerrotun tarinan jälkeen kajahtikin papin suusta tahdotko sinä...jotenkin kaikki tapahtui nopeasti ja huomasin että tämä on tedellista ja tajusin oikeasti että olin saanut vierelleni sellaisen ihmisen jota rakastan yli kaiken ja tämä kaikki oli merkki siitä että kuulumme yhteen.En edes osaa sanoiksi luoda tämän päivän oloa ,koska siinä oli niin paljon rakkauden tunteita mitä on edes vaikea muuttaa sanoiksi.Se kuinka suunnittelimme näitä häitä ja kävimme ylä ja alamäkiä sen aikana päädyimme kuitenkin yhteisymmärrykseen asioista oli jo merkki siitä että me pystymme tähän ,me selviämme asioista yhdessä.Hääpäivämme oli unohtumaton ja jopa nyt vaikka siitä on kulunut vain  viikko sitä muistelee joka päivä kuinka täydellistä ja kuinka täydellinen sinä olit.Sinä rakkaani olet elämäni jota rakastan niin paljon etten edes pysty sanoiksi enään sitä kirjoittaa.Haluan sinun tietävän että minun sydämmeeni on kirjoitettu sinun nimesi mitä kukaan ei pääse sieltä pyyhkimään pois koskaan.

                                                                               RAKKAUDELLA

I and my loneliness

Tyhjää...äänenä taas jälleen 55tuumainen tv.Luulin todellakin olevani parisuhteessa jossa meitä olisi kaksi,mutta seuraa minulle pitää tv ja koira.Se kuinka sisälläni tuntuu tyhjältä ja yksinäiseltä on kuin olisi asuntokauppias ja yrittäisi myydä huoneistoja jotka vapautuvat toinen toisensa jälkeen.Ne haaveet missä olin elänyt tuntuu kadonneen ja jäljellä on vain tyhjiä huoneita,mitä en saa täytettyä.Vaikka kuinka yritän itselleni vakuutella että kyllä pärjään,tulee synkkyys taas paikalle kun lähdet pois.Se että lähdetkö mieluummin pois kuin jäisit minunkanssani yhteistä elämää miettimään on tyhjä kirjansivu  jota jään kääntämään kotia ja odottamaan muodostuisiko sinne tekstiä,joka kertoisi minulle totuuden siitä.Lähtemisesi on pakollinen,mutta kuitenkaan en halua käsittää sitä.Teitkö kaikkesi vai etkö vaan välitä tunteistani mitään ja onko elämä vain tätä sinun elämää joka minunkin pitää elää ilman omia haaveitani ?Tuntuu kuin minulle annettaisi ,mutta samalla otettaisi jotain pois.Olenhan jotain haaveitani saanut.Häät... ihanaa vihdoin nähdä sinut charmina pukupäällä alttarilla odottamassa.Sinä rakkaani...voin jo kuvitella sen päivän kuinka kävelen luoksesi kyynelten vierien onnesta poskilleni... onko tämä totta?
Kunnes taas päädyn sohvalle missä on vain minä eikä ketään muuta.En koskaan kuvitellut että meidän suhteemme olisi näin yksinäistä kaksin ,mutta kuitenkin yksin.Joka  päivä tuntuu että joku seinä kallistuu niskaani ja katon röpelöisyys lähestyy näkökenttääni.Olen lopen uupunut ja kyllästynyt yksinoloon ja yksinolemiseen kun tiedän että meitä on kaksi.