torstai 30. kesäkuuta 2016
Elämä tässä ja nyt!
Jotenkin kaikki vain hiljeni.Ei liikettä ei ääntä ...hiljaista.Asunnossa kaikui vain minun tuskassa kiemurtelema sydän mikä itki ikävää lähdettyäsi taas työputkelle.Olin taas saanut nauttia seurastasi ne ihanat neljäviikkoa kun vietit kesälomaa.Aika kuitenkin vierii nopeasti ja karu paluu arkeen taas koitti.Pelkkä saatto sinut linjautoasemalle oli tuskaa ja vääntöä että en taas ratkeaisi itkuun.Päätin olla vahva ja sanoin itselleni että kestän tämän ja pidän tunteeni kurissa en itke.Kunnes sinun piti sanoa ne maagiset sanat Rakastan suo.Olin pelin menettänyt.Kyyneleet vaan vierivät väkisin silmilleni ja siitä liukuivat pitkin poskia.Tilanne tuntui vaan niin raskaalta että mielestäni sanoin myös takaisin Rakastan suo,mutta voi olla että sanat takertuivat kirjaimiksi kurkkuuni.Mä meen sanoin ja käännyin ja lähdin.Koko kävelymatka tuntui monilta kilometreiltä vaikka matkaa tuskin oli edes kilometriä.Itkin koko matkan ja mietin miten jaksaisin odottaa taas nämä päivät että palaisit luokseni.Kotona yritin vain tehdä normaali kotiaskareita,mutta jokapaikasta tuli eteen jotain mikä muistutti sinusta ja sai taas minut tajuamaan että et olisi täällä.Kyyneleet vain väkisin tulvivat silmiini vaikka kuinka yritin vastustaa niitä.Voi kuinka kaipasin jo sinua.Kaipasin sitä kainaloa mihin kaaduin kun katsoimme tv.ttä.Kaipasin sitä hymyä kun olin huonolla tuulella mikä sai minut nauramaan,kaipasin sitä halia mikä sai minun oloni tuntemaan turvalliseksi ja ennenkaikkea niitä kasvoja kun aamulla avaan silmäni ensimmäisen kerran ja kaikkea sitä mitä yhdessä teemme.Kaipaan niitä ihan hirveästi kuinka kestän nämä päivät ja kuinka taas totun siihen että et ole jokapäivä lähelläni.Taas sain muistutuksen siitä miten minusta oli löytynyt uusi piirre...Rakkaus olin rakastunut sitä se oli.Vaikka olimme olleet yhdessä lähes kaksi vuotta oli tunteeni kuin vasta ihastuneella teinillä.Tunteeni olivat niin vahvat että tiesin että näitä ei niin vain murskattaisi.Minun elämäni,onneni ja rakkauteni olet sinä.Sinua olin odottanut kaikki nämä vuodet ja joka kerta kun lähdet luotani tekee se minut yhä varmemmaksi,sinä olet se jota rakastan ja jonka kanssa haluan elää elämääni aina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)